Porokoiran Arkipäivä

Aamuhämärissä herätään kotoa tai kämpältä. Aamun valjettua hypätään auton, kelkan tai mönkijän kyytiin ja koira matkaa isäntänsä mukana sinne missä porot ovat. Aamuinen neuvottelutuokio porojen viime liikkeistä miesten kesken ja sillä välin koirat vaihtavat omat kuulumisensa. Helikopterilta saatujen ohjeiden mukaisesti levittäydytään maastoon ja lähdetään ajamaan poroja mönkijällä (talvella kelkalla). Jos porot ovat jo tokassa, pidetään koira yleensä mönkijän välittömässä läheisyydessä tai kyytillä. Porojen ollessa hajallaan koiran voi antaa ajaa poroja  ja silloin ne yleensä hakeutuvat toisten porojen tykö.

Parin tunnin välein pidetään taukoja, joiden aikana kopteri tankataan ja ajomiehetkin saattavat ehtiä kahviveden keittämään ja koirakin saa yleensä leipäpalan. Matka jatkuu ja tokka kasvaa. Ajon aikana porokoira haukahtelee poroille, jotka jäävät tokan hännille. Tässä vaiheessa koiraa ei voi päästää vapaasti ajamaan tokkaa, koska porot tuskin pysyisivät enää hallinnassa. Kuuliaisen koiran voi kuitenkin laskea mahdollisten karkaavien porojen perään. Joskus porot palaavat tokkaan, monesti eivät - riippuu tilanteesta onko niillä tilaa tulla tokkaan ajoketjun lävitse. Jotkut porot eivät tunnu välittävän ihmisistä, koneista eikä koiristakaan vaan ne karkaavat jos sille päälle sattuvat.

Päivän kääntyessä iltaan ollaan jo päästy lähelle aitaa ja porot ovat entistä ahtaammalla. Ketjun on oltava pitävä ja kyyti kovaa, koirallakin varmasti täysi työ pysyä kyytissä kivikkoisessa maastossa. Käskystä koiran on haukuttava poroja ja myös lopetettava haukku esimerkiksi jos poroja meinataan liikaa painostaa. Silloin ketju pysähtyy ja tokka pyörähtelee aikansa. Kun oikea suunta löytyy niin ajo jatkuu ja kohta ollaankin jo aidassa. Veräjät suljetaan ja kaikki mukana olevat menevät kahvinkeittopuuhiin ja levähtelemään samalla kun kertaillaan päivän aikana sattuneita täpäriäkin tilanteita.

Kun kaikki ovat kämpällä syödään vielä lihavelli illan hämärtyessä. Koiratkin saavat osansa luista ja liemestä. Sen jälkeen matkataan kotiin lepäämään. Joinain päivinä koirasta on paljon hyötyä ja joskus vähemmän. Mukanaolosta se kuitenkin nauttii ja seurana se on aina ja kaverina, joka ei valita.

Jouni Savukoski